Edes vedet eivät saa rauhaa Lyrics

Edes vedet eivät saa rauhaa
vaan silmää täällä palvellaan
Eikä kuukaan saa rauhaa
vaan yksin seisoo taivaallaan

Särkyy hetki kuin loppuun palanut lyhty
Ylös epäsoinnuin kiirii, karkeloihin yhtyy
Pauhaten tuulen ja ukkosen lailla
liitäen yön ikivarjojen mailla
Hourujen hehkuvat polttavat pilvet
lyö salamoina yön yli rautaiset kilvet

Surunharmaat hahmot ui raskaat
niiden alla levoton veden rytmi on
Roikuu varjot meren tuon aaveisen
yllä kaupungin tornien (iäti) nukkuvien

Edes vedet eivät saa rauhaansa vaan silmää sokeaa alati palvotaan
Ja kaikki turhaan yhä uudestaan harhakuviaan tavoittaa -
kiertää samaa ympyrää lopusta alkuun palata saa

Taas yössä juhlitaan ja on morsiot hunnuissaan
kyyneltulvaa pidättäen ovat uurnilla odottaen
Kunnes hiipuu vaimeten kiitosvirsi viimeinen

On unikuningas siellä missä silmät eivät vielä
olleet auennet lain Äänetön on kevät ainoain

Herää maailma!
On tullut aika kuolla.
Nousta ylös taivaisiin tuolla..
Valo sammuu vaan ja näytös tää loppua saa
Nyt tuonen verhot nuo hulmahtaa:
Eilen kaikki oli ikuista -
huutaa polttava lähde..
Taivahan uhka!

On ullakoilla, laulujen lippaissa,
unohdettujen lupausten tuhkaa
On tragedian nimi ihminen
ja sen sankari on torakka vaan
Ja mato maan!