Log In
Register

Kätkyt | Full Album Lyrics

Vermilia - Kätkyt cover art
Band
Album

Kätkyt

(2018)
TypeAlbum (Studio full-length)
GenresAtmospheric Pagan, Black Metal
LabelsIndependent
Album rating :  –
Votes :  0
Lyrics > V > Vermilia Lyrics (8) > Kätkyt Lyrics (8)
Submitted by level 21 록스타 (2018-07-06)
1. Äiti maa (5:04)
Kylmä maa tuntuu.
Jalkojeni alla on
juuret, jotka peittävät.
Toisiinsa kietoutuu.
Vielä jonain päivänä
routa nekin jäädyttää.

Tummat pilvet
lähemmäs saapuvat.
Auringon varjot
nuo rannoille liikkuvat,
kun hämärtyy.

Suohon uppoaa
lehdet, jotka kellastuu.
Äiti maahan lakastuu.
Synnyttävät uudelleen
alun kaiken kauneuden.

Hiekkaa hiuksiin takertuu.
Tuulen mukana kantautuu,
kuin elämä.

Kunnes maailma saapuu
on maa mustanaan.
Takaisin palaamme alkuun
on niin helpompaa.

Tummat pilvet
lähemmäs saapuvat,
kun hämärtyy.

Kunnes maailma saapuu
on maa mustanaan.
Takaisin palaamme alkuun
on niin helpompaa.
2. Vedestä vieraantunut (6:35)
Polku lammelle johdattaa,
minä vedestä vieraantunut.
Salliiko astua ollenkaan,
vai hukuttaako syvimpään.

Kauneus katsoo pinnasta.
Nuo kasvot vieraat ovat.

Kuin kätkyt keinuisin laineilla,
jos saisin yhden yön.
Tuona yhtenä yönä nousisin.
En polville putoaisi.

Lasketaan kehtoineen,
vesille vierahille.
Lohtua antamaan,
luotu on laineet meille.

Kuinka minun kävikään.
Kuljinko liian kauas pois itsestäni.
3. Haudoille (5:24)
Kuolleen kurkulla,
laulan haudoille.
Lasken leskelle
seppeleen syntisen.
Lausun nimeä,
kunnes pimeä
laskeutuu ruumiille,
uurnille katkerille.

Haudoista syvistä,
kuolevaisista hyvistä.
Irtoaa sieluista,
syntisten nieluista
tuska ja oivallus.

Väärin elettynä,
syvälle kätkettynä.
4. Poissa (3:50)
Kivi kirjoitettu,
täyteen miekottu.
Viilto syvennetty,
saattoa odotettu.

Vaellettu suossa,
maita mantereita.
On vala tuo,
On vala tuo.

Pysyvää,
kuin veri veljen.
Pysyvää,
kuin veri veljen.

Toinen jäljelle jää,
kantamaan sydäntään.
Otettu on pois,
kallein päällä maan.
Veistos tulessa,
mieltä muistuttaa.
Kenen kasvot loistaa,
ikuinen on virta.

Savi muokkautuva,
päällämme joskus makaa.

Toinen jäljelle jää,
kantamaan sydäntään.
Otettu on pois,
kallein päällä maan.
Veistos tulessa,
mieltä muistuttaa.
Kenen kasvot loistaa,
ikuinen on virta.

Kuu ei kadehdi,
se antaa tilaa luonaan.
Vesi väljähtelee,
siemen itää hetken.
5. Saattaja (7:41)
Laineilla liikkuu lauta hijainen,
kulkee kohti taivaan rantaa.
Vieras on saattajansa sarastus,
pyytänyt ei häntä matkaan.

Silmissä loistaa kaikki entinen,
jäänyt taakse.
Airoista jälki jäänyt vetten pintaan.
kuljettaa mietteet kauas.

Kannattelee kantajaansa.
Kannelkielet katkoo käsin.

Lumpeet repii mukaan,
maine ei paina pisaraakaan.
Kevyt on lailla hellän höyhenen.
Kaunis ja valmis kulkemaan.

Huudat ääneen,
vain tuuli sen kuulee.
Varjosi seuraa,
kuin pedon katse.

Varjosi seuraa,
vain tuuli sen kuulee.
Sytytät tulen,
joka suojelee.

Kuihtuu kukat lammet.
Kivi kastuu veteen,
rikkoutuu sen pinta,
pohjaan asti vajoaa.

Maasta mullaksi murenee.
Maatuvaksi merkitty.
Laskeutuvat havut,
päälle pienen siemenen.

Kulkee kulkue varjoissaan,
seuraavat suurta lohdutusta.
Tuijottavat hiljaa vaijeten,
saattajaamme sarastusta.

Heittävät hiekkaa syviin aukkoihin,
vuorollansa.
Tanssivat matalaksi menneisyyden,
historiaan jäävät

Laskeutuvat liljaseppeleet
syliin kaikille niin rakkaan.
Kevyt on lailla hellän höyhenen,
kaunis ja valmis kulkemaan.

Huudat ääneen,
vain tuuli sen kuulee.
Varjosi seuraa,
kuin pedon katse.

Kuihtuu kukat, lammet.

Ilma pakastuu,
hän lakastuu,
kuin tammenlehti.

Huudat ääneen,
vain tuuli sen kuulee.
Varjosi seuraa,
kuin pedon katse.

Lupausten juuret painoi,
liian kauan sydän lauloi.
6. Maisema (4:56)
Vieras on tuo,
maiseman suo.
Kaukana kotimaa.
Kimmellä ei,
kirkkaina nuo
tähdet pohjolan.

Kaipaus on,
niin loputon.
Polku johda ei.
Luo rakkaimman,
suurimman,
syliin armahan.

Synkkänä on
tuntematon
metsä pimeä.
Sen varjoihin jää,
niin hämärään,
talven kylmään.

Kii jäätynyt on,
siivetkin nuo,
selässä lintujen.
Hiutaleetkin
hidastuvat
laskeutuessaan.

Pois löytänyt ei,
eksynyt on
tiellä kohtalon.
Vieras on tuo,
maiseman suo.
Kaukana kotimaa.
7. Sanattomat laulut (5:19)
Katveessa kasvaa koivunoksat,
maatuvat yksin irrallaan.
Maasta saavat elämän uuden,
nostavat katseen kaukaisuuteen.
Tahtovat paljon uutta ja vanhaa,
katkeraa kaunaa keskenään jakaa.

Maallisen kullan kaivavat multaan.
Kätkevät syvään,
maahan niin pyhään.
Kuulevat huutoa,
silmissä iloa,
elämän alkua.

Lehdet tippuvat,
kaarnat kastuvat.
Leikkivät taimilla,
mielen maailmalla.
Kietovat syliinsä sanattomat laulut,
lähteellä auringon.

Maallisen kullan kaivavat multaan.
Kätkevät syvään,
maahan niin pyhään.
Kuulevat huutoa,
silmissä iloa,
elämän alkua.

Vuosia kuluu,
toisilleen puhuu.
Hiljaa kuiskaten,
peloissaan uhaten.
Kumpi sen voittaa,
syvyys vai pinta.
Kallein hinta on tuotu eteen.

Maallisen kullan kaivavat multaan.
Kätkevät syvään,
maahan niin pyhään.
Kuulevat huutoa,
silmissä iloa,
elämän alkua.
8. Mustan taivaan morsian (6:49)
Mustan taivaan morsian
laulaa korkeimman
äänen kantavan.
Avaa tuonelan,
ei sano sanaakaan,
kun kannetaan.

Valmistautuu luopumaan.
Katse maassa.
Vierii helmi
poskiluulle.

Mustan taivaan morsian
laulaa korkeimman
äänen kantavan.
Avaa tuonelan,
ei sano sanaakaan,
kun kannetaan.

Kaislat soittavat suruvalssia.
Kuutamo lyö tahtia.

Luusta veistetty vene kuljettaa.
Pimeään mereen kadottaa.
Siirtyvi aika kauemmas taa.
Pilvistä ei ole tietoakaan.

Lupaukset unohtuu.
Kaikki vanhentuu.
Kaarnakannet päällensä saaneet.
Vetten yllä hämärää.

Mustan taivaan morsian
laulaa korkeimman
äänen kantavan.
Avaa tuonelan,
ei sano sanaakaan,
kun kannetaan.
Info / Statistics
Artists : 34,242
Reviews : 7,828
Albums : 121,889
Lyrics : 150,020