Sanaton maa Lyrics

Lammen rantaa kaislat katkerat saa
kuin reunustaa rajojen lailla.
Jyvät on maa, helmet hennon kalastaa;
jyvinä jalkoja vasten päivän mailla.

Avuton on kutsuttuna veessä,
ei vesi kuivu kauaa vempeleessä.
On sanaton maa.

"Aika joutunut on vaan ei miestä kuulu",
sanoo kuin vesi äänellään.
"Aika joutunut on vaan ei miestä kuulu",
on sanaton maa.

Painuvat pajut rannoilla, aavain yli,
vuoden käyneitä kumartamaan.
Tänäänkö tuulet kannoille jäävät
tyvenen lailla tahtonsa unohtamaan?

Havunneulaa pienin pistimin aikoo
neulana jalkapohjan polkua tuoda,
hetken haroo, hiukset harvat kevyinä saa
lennellä veteen: voi vetehisen juoda.

Kun vuodet päivinä valuvat pojan pielusta pitkin,
vesi valvoo, vaikka hiivitkin.

Translation:

Bitter reeds are allowed to border the beach of the pond like a borderline.
Grains are ground, pearls fishing the delicate; grains are against the feet at the day.

The helpless is called in the water,
the water doesn't dry for long on shaft bow.
The ground is speechless.

"Time has passed but no man has come",
says the water like its voice.
"Time has passed but no man has come",
the ground is speechless.

The willows are hanging over the open water
to bow for them who have lived for a year.
Does the winds stay at the stumps today
like the calm when it has forgot its will?

With a little stinger it's going to bring the needle along the path of the sole,
grope for a while, sparse hair is allowed to fly to the water: The spirit of drowned one is drinkable.

When years drain as days along the boy's chest,
the water stays awake even if you sneak.