Log In
Register

Kulkija Full Album Lyrics

Korpiklaani - Kulkija cover art
Band
Album

Kulkija

(2018)
TypeAlbum (Studio full-length)
GenresFolk Metal
Album rating :  90 / 100
Votes :  1
Lyrics > K > Korpiklaani Lyrics (72) > Kulkija Lyrics (4)
Submitted by level 21 Eagles (2018-07-16)       Last modified by level 21 Eagles (2018-09-20)
1. Neito (3:52)
2. Korpikuusen kyynel (4:07)
3. Aallon alla (4:05)
Jään välissä, tai pohjalla, on soutajan hauta,
sen sinessä niin syvällä eivät siivet auta.
Lempeimmän kehdon keinuihin on kaunis sun jäädä,
sen laineilla saa levätä, eikä yksikään pois häädä.

Aallon alla voi kaikua ne huudot soutajan huulen,
eivät päälle mun purteni ne kuulu, hiljaisuuden kuulen.
Yö yksinään voi yksinäisen, tai eksyneen, kotiinsa tuoda,
vaikka aallot jäisi taakse eivät huudot rauhaa voi suoda.

Kuun povella, sen kajossa, on haaveiden hauta,
sen keinuvassa kehdossa eivät aarteet auta.
Hellimmän heinän patjoille on helppo mun jäädä,
sen laineille saa nukahtaa, silittäisi päätä,
sen aalloille voi vaipua, eikä yksikään pois häädä.

Aallon alla voi kaikua ne huudot soutajan huulen,
eivät päälle mun purteni ne kuulu, hiljaisuuden kuulen.
Yö yksinään voi yksinäisen, tai eksyneen, kotiinsa tuoda,
vaikka aallot jäisi taakse eivät huudot rauhaa voi suoda.

Aallon alla voi kaikua minun huudot.
Eivät kuule kuulevaiset, kuulee kuurot.
Yö yksinään voisi viedä yksinäisen,
vaikka jäisi se taakseni, alle aallon, aallon iäisen.
4. Harmaja (5:08)
Kun joutui harmajan taa, viel’ siivet hetken aikaa pois kurkottaa,
vaimean vaikerruksen voi kuulla niin kuin kuulee hiljaisuuden.
Jos siellä laulella voi, sen soitto hangillani korkeaan soi,
vaan kerran vaikenevan, kun kuulen pienen hanki-sirkuttajan,
niin laulu soi Sylvian.

Yllä talven tähtitaivas, sen loiste lepää nietoksilla,
sinä silti yksin hiljaa kuin haihtuvana.
Päällä kerran kevään usko, sen tahto taipuu yön oksilla,
sinä silti vaiti kosket kuin haikeana.
Vaikka minä hennon hauraimman aina käsiini suojaisin,
sinun minä pelkään tuuliin jo katoavan.
Vaikk’ on aika aamun, yksin tuo hanki kuiskaa kuin hiljaisin,
avaan kämmeneni, tunnen huurteen untuvan.

Viel’ kantaa kätkyessään, saa sulat huoman, huolet ymmärtämään
vaikerruksen vaimeimman, ei salli huolta siitä huomattavan,
kun laulu soi Sylvian.

Yllä talven tähtitaivas, sen loiste lepää nietoksilla,
sinä silti yksin hiljaa kuin haihtuvana.
Päällä kerran kevään usko, sen tahto taipuu yön oksilla,
sinä silti vaiti kosket kuin haikeana.
Vaikka minä hennon hauraimman aina käsiini suojaisin,
sinun minä pelkään tuuliin jo katoavan.
Vaikk’ on aika aamun, yksin tuo hanki kuiskaa kuin hiljaisin,
avaan kämmeneni, tunnen huurteen untuvan.
Sitä tahtoa ei tiedä, ei tunne sydän rajallinen,
vielä luona lehdon soi laulu kaipauksen.
5. Kotikonnut (4:23)
Hiirenkorvat kotikonnuille jäivät,
Niistä kylvöpäivän helposti laski,
Silloin pirtin päällä sauhussa kylpi korvat,
Joiden alla kerran oli kaski.

Nousi askel vailla murheita, eikä muisti
Niitä edes jäljestä tiennyt,
Silti hetken ilorattaissa tahtoi mieli tietää:
Tässä kotiniko lie nyt?

Katolla on kultaa, lapsuudesta asti tuttu
On meille palava.

Siellä illat istuu se, jonka surut laantu,
Ja jonka sylissä kaiken kevään keinut,
Taidan juosta niityt kuin heilan heinäsenä,
Aikoja vielä vierelläni heilut.

Kauempana kuulen, siellä kaiut tuulen
Nostaa hiljalleen jo pääta,
Eivät illat tanssi, jos on maanneet kesäkuusa vielä
Viime talven jäätä.

Vihtavarret kylän raitilta toivat tuoksun
Jollaista ei joka poika laita,
Silloin istui lauteilla, kävi savu joka
Kortta pitkin kotitalon maita.

Askel nousi, niitä muistoissa pidän vaikka
Häilyvä on väilillä sen tunne,
Harmaat aatteet niitä väijyä saa, vaan ei
Unhoon painu, vaikka kuljen minä kunne.

Kaikki maa on kultaa, lapsuudesta asti tuttu
On meille palava.

Siellä illat istuu se, jonka surut laantu,
Ja jonka sylissä kaiken kevään keinut,
Taidan juosta niityt kuin heilan heinäsenä,
Aikoja vielä vierelläni heilut.

Se ilmaan liitää, hiljaa siivet kuin sinessä
Kiitää lehdilläni,
Se viljat viiltää, kuultaa kerran sen
Kauneus, kunnes katoavaa on kaikki tuleva.

Siellä illat istuu se, jonka surut laantu,
Ja jonka sylissä kaiken kevään keinut,
Taidan juosta niityt kuin heilan heinäsenä,
Aikoja vielä vierelläni heilut.

Kauempana kuulen, siellä kaiut tuulen
Nostaa hiljalleen jo pääta,
Eivät illat tanssi, jos on maanneet kesäkuusa
Vielä viime talven jäätä.
6. Korppikalliota (5:38)
7. Kallon malja (9:46)
8. Sillanrakentaja (6:44)
9. Henkselipoika (3:56)
Minä piikoja pihalla katselen,
kuka ois yhä vanhana tuttu,
mutta kuinka me vanhaksi päädyttäisiin
se onkin jo ihan eri juttu.

Minä heinäsen huulille asetan,
siinä katselen piikojen työtä:
yksi kantaa jo maitoa kannuissa,
kuka ollut on aitassa yötä?

Minä hattua otsalla parannan,
sitä auringon neulaset vaivaa,
vaiko piikojen poskien punerrus,
joka surujani rinnasta raivaa?

Ja astua kuin yli kukkasten,
yli päivien kulkuriöiden.
Kun piikaani pihalla katselen,
renkinä ovia availen.

Onko piikanen milloinkaan katsonut
tätä koreaa henkselipoikaa?
Joka kesteissä pelimannin palkitsee:
”yli yön, yli työn yhä soikaa!”

Minä piikoja pihalla katselen,
sitä kolmannen viljavaa tukkaa,
vaikka hymy kuin kesäyö kultainen,
kutoo päivin se mustinta sukkaa.

Siinä tummia pilviä pilkottelee,
piha sateesta sukkelaan kastuu,
kuka porstuaan ovensa avaakaan
vielä rinnalla aikoja astuu.

Ja astua kuin yli kukkasten,
yli päivien kulkuriöiden.
Kun piikaani pihalla katselen,
renkinä ovia availen.

Onko piikanen milloinkaan katsonut
tätä koreaa henkselipoikaa?
Joka kesteissä pelimannin palkitsee:
”yli yön, yli työn yhä soikaa!”
10. Pellervoinen (3:19)
11. Riemu (5:15)
12. Kuin korpi nukkuva (3:56)
13. Juomamaa (3:49)
14. Tuttu on tie (7:22)
Info / Statistics
Artists : 34,220
Reviews : 7,812
Albums : 121,727
Lyrics : 149,274